tiistai 2. maaliskuuta 2010

Pelti rytisi, mutta kinkkukankkunen on kunnossa

Rimppis voi jo paremmin! Das oli oikeastaan jo sunnuntaina oma itsensä. On kaahaillut siitä asti pitkin kämppää lelujensa kanssa ja örissyt. Ihanaa! Harmittaa näin jälkeenpäin kun en sitä flunssaa aiemmin tajunnut. Das oli varmaan jo viikko sitten tiistaina kipeä kun muistan sen kävelleen mun kantapäillä. Ellei peräti jo edellisenä viikonloppuna Kirkkiksellä kun oli ne pirun kovat pakkaset. Onneksi on joka tapauksessa paranemaan päin. Huomenna olisi tarkoitus mennä Sporttikoirahalliin treenaamaan kevyesti keppejä ja kontakteja.

Tänään oltiin Tamaralla poistattamassa kireyttä lavoista, kankuista ja siitä kohtaa mistä selkä joustaa ylös-alas. Das on edelleen hyvin kehittynyt ja tasapainoinen lihaksistoltaan. Kinkkukankkunen. Das nautti pääsääntöisesti käsittelystä, vaikka nostikin päänsä ylös muutaman kerran jonkun mojovan paikan kohdalla. Kotitreeniksi tuli kippiliikettä ylös-alas -kohdan mobilisoimiseksi itse.

* * *
Aamupäivällä töihin mennessä jouduin osalliseksi peltikolariin. Mieskuski tuli Arabiankadulle kolmion takaa ja suoraan mun kuskin puoleiseen kylkeen. Molemmat ovet ovat siltä sivulta sisässä, mutta auto säilyi "ajokuntoisena". Vien Mondeon huomenna tarkastettavaksi ja sitten selviää korjataanko vai lunastetaanko.

Onneksi Mondeo on iso ja siinä on paljon peltiä! Ja onneksi molemmilla oli hiljainen vauhti, muuten olisi tullut Chryslerin nokka kunnolla syliin. Nyt se toinen osapuoli säilyi melko vähäisillä naarmuilla, ei mennyt kuin puskuri vähän rikki.

Aika hissukseen tuli ajeltua kotiin päin ja varmaan aika varovaisesti ajan vielä jonkin aikaa (kunnes kolarin vaikutus loppuu). Kyllä sitä vähän säikähti. Pellin ryttääntyminen tuossa vauhdissa kuulosti kuin olisi juomatölkin rutannut, ei siis suurempaa dramatiikkaa tehosteissa.