Ei pentuja

Kävimme tänään Ahmassa ultrassa. Kuten epäilinkin, Das ei ole tiineenä. Halusin kuitenkin varmistaa asian, jotta jos olisi ollut toisin, olisimme pystyneet tarjoamaan pennuille parhaan mahdollisen startin jo odotusaikana.

Kiitos kaikille tässä projektissa mukana olleille. Erityiskiitos Tiinoille Kuopioon ja Mikkeliin sekä tietysti komean Arttu-pojan emännälle Annelle ja isännälle Timille. Kiitos myös kaikille länderikasvattajille neuvoista ja tuesta.

Valitettavasti pentuja ei ainakaan tästä juoksusta ole tarjota. Katsotaan josko yritämme Dasin kanssa vielä tulevista juoksuista. Aika näyttää, tätä täytyy vähän sulatella. Tällä kertaa näin.

Agiepiksissä Ojangossa

Kävimme juoksutauon jälkeen pitkästä aikaa starttaamassa agilitykisoissa. Ojangossa järjestetään epävirallinen HSKH:n Tehis-cup kolme kertaa. Kaksi starttia otimme kisaavissa ja tuloksena kaksi hylkäystä, mutta molemmat hyviä sellaisia. Rata oli haasteellinen ja mielenkiintoinen ja oikein mukava. Dasilla oli vauhtia ja meininkiä ja meillä molemmilla oli kivaa!

Startin jälkeen moikkasimme Maariannan ohjaamaa maxiländeri Ristoa (Krumme Furche X-ray). Risto olikin aika mies! Rauha tuli moikkaaman Dasia ja Ristoa ja Risto päätti ottaa kiinni etutassuotteella Dasin uuman kohdalta "tämä on minun naiseni" -tyyppisesti! Dasin juoksut ovat nyt kuitenkin ohi, mutta Risto olisi voinut silti kokeilla varmistua asiasta :-) Tuota urosta kannattaisi jonkun ehdottomasti käyttää! Omistaja Ullan kanssa olikin puhetta saattaa silmäpeilaustulos voimaan.

Dasin ruokahalu on palautunut normaaliksi. Neiti ehti viikossa kasvattaa massaansa 10,4 kg:n verran, mikä on todella paljon normaaliin 9,2 - 9,8 kg:an verrattuna. Eilen ei kuitenkaan ruoka maistunut ollenkaan ja tänäänkin syötiin startterien voimalla.

Meillä asuu möhkö

(ainakin tänään)

Das piippasi iltaruokaa laitettaessa ja jopa kiljahti kerran vaativasti sekä nousi keittiötikkaiden ensimmäiselle askelmalle etujaloillaan vahtimaan. Sillä oli siis kerrankin todella nälkä! Harvinaista meillä kyllä. Yleensä se on Rauha, joka päivystää metrin päässä Dasista ja odottaa josko saisi nuolla kupista riisinmuruset tai koko jätetyn ruoan. No, silloin kun on hyvä ruokahalu niin yritän Dasia lihottaa, sillä koskaan ei tiedä milloin se loppuu kuin seinään. Nyt meni lähes 1/3 NEU-pötköstä ja päälle vielä desi nappuloitakin sekä nuoli kupin! Maha onkin sen näköinen kuin olisi todellakin kantavana. Normaalia loppujuoksunaikaista käyttäytymistä vai harjoittelee ja tekee tilaa jälkikasvulle? :-)

Terveisiä Artulta!

Anne laittoi illalla viestin, että Arttu oli maanantain rampannut ikkunassa katsomassa milloin se Das oikein taas tulee. Voi suloista poikaa! Valitettavasti en hoksannut lähtiessämme napata kuvaa kun Arttu ulvoi ikkunassa neitonsa perään... olihan se vähän sydäntä riipaiseva näky.

Kotona

Astuminen ei lukuisista yrityksistä huolimatta onnistunut paremmin seuraavinakaan pääsiäisen päivinä. Lauantaina 18. juoksupäivänä oli menoa ja tekemisenmeininkiä, mutta ei nalkkia. Dasia teki vähän kipeää ja Arttu oli herrasmies. Arttua ei voi kuitenkaan yrityksen puutteesta syyttää. Tärppipäivät alkoivat olla ohi sunnuntaina 19. juoksupäivänä, koska Das antoi jo hatkoja Artulle.

No, ehkä en nyt kuitenkaan vielä heitä kirvestä kaivoon. Katsotaan muuttuuko Dasin käytös ja onko se tullut kantavaksi. Neljän viikon päästä menemme joka tapauksessa ultraan. Eli pidetään vielä peukkuja!

Ei ole niin kovin helppoa tuo astuttaminen. Paljon tuli kuitenkin viikon aikana opittua ja kokemusta kerättyä. Tästä kaikesta on varmasti apua ja hyötyä tulevaisuudessa.

16. päivä pitkä perjantai

Kiirastorstai ja pitkäperjantai menivät ilman tulosta... Ajoitusko vain on edelleen pielessä vai onko sitten niin, että uroksella on sen verran tarkka nenä, että narttu on väärä hänelle? Sukutauluja katsomalla ei näytä siltä, mutta mistä sen näistä tietää.

Artun omistajat kutsuivat huomenna yökylään. Tuollaisesta tarjouksesta ei tietenkään voi kieltäytyä, joten huomenna matkaamme Dasin kanssa Karttulaan idylliseen maalaismaisemaan. Ehkä vaikka saunapirtillä ne koirat toisensa vielä löytävät... Lauantai on 17. päivä ja sunnuntai 18. Onneksi on viikonloppu (ja pääsiäinen), jotta voi tämän loppuun asti katsoa. Yritettävä on, sillä molemmat koirat ovat niin upeat!

Todistettavasti kauniissa Kuopiossa:

Oli kuulkaa muuten hieno näyteikkuna tuossa City Pörssi -nimisessä kirpparissa. Kaikenlaista vanhaa oranssia lapsuusajoilta!

Nyt on Dasin iltalenkin aika ja mun iltapalan aika. Ajattelin suunnata torin grillille hankkimaan kasvishampurilaisen ja maitoa.