Das flunssassa

Kolme viikkoa sitten haettu nenäpunkkilääkitys ei ole tepsinyt. Dasin nenä on edelleen tukkoinen ja perjantaista asti on ollut useasti "reverse sneezingiä". Nenä on myös kuiva ja vuotaa välillä kirkasta nestettä. Toisin sanoen kyse ei ole nenäpunkista vaan nuhasta/flunssasta. En muista onko sillä ollut flunssa aiemmin, vai oliko se Adilla? Joka tapauksessa ei kiva juttu ollenkaan, olen vähän huolissani, että meneekö se ohi itsekseen. Muistissa vielä Saarisen Liisan Kössi, joka yskän jälkeen menehtyi nielutulehdukseen 10-vuotiaana.

Huomiset tokotreenit ja ensi viikon agiliidot on peruttu enkä ilmoittautunut mihinkään kisoihinkaan enää. Viivikin aivasteli alvariinsa pari edellistä viikkoa, olin jo tosi huolissani kun se ei juuri ole sairastellut ja ikääkin on. Tällä viikolla on onneksi kuulunut enää muutama tsihaus, joten nuha näyttäisi menevän ohi säikähdyksellä. Lieneekö sama tauti molemmilla? Kasimirissa ei merkkejä nuhasta, mutta Rauhan tilannetta pitää jännittää vielä.

* * *

Tämä näytti olevan parempi päivä, Das tsuhautteli vain muutaman kerran ja kröhinäkin on helpottanut. Ulkona oli iloinen ja toimelias koira, ei enää se kantapäillä hiihtelijä. Perjantaita ja eilistä jos mietin niin oli Das sen verran vaisu, että oli oikeasti kipeä, saattoipa olla lämpöäkin.

Illalla Das riepotti lelujaan oikein kolmin kappalein, joten näyttäisi menevän parempaan päin. Rauha sen sijaan on tsuhautellut eilen ja tänään. Nyt vaan pitäisi enää muistaa kuinka usein se normaalisti tsuhauttelee tai aivastelee. Ei sellaiseen normaalisti tule niin kiinnittäneeksi huomiota, että äkkiseltään pystyisi vertaamaan onko aivastelu nyt normaalia vai ei... seuraillaan siis koirien tilannetta ja pidetään peukkuja, ettei kestä kauan.

Iltapuhteena leikattiin Dasin kynnet ja päälle sitten namppaa! :-)

(Agilitysivulle lisätty kuvia.)

Venymistä ja vanumista

Nyt kun maanantai on takana päin niin voi suunnitella taas viikkoa eteenpäin. Täksi aamuksi, kuten niin moniksi aamuiksi, on järjestynyt kaikenlaista tekemistä mikä ei ole edesauttanut töihin lähtemistä. Koirien kanssa on höpsötelty eli Rauha ja Das ovat vuoronperään kantaneet leluja repimisleikkiin. Ihanaa pärinää heti aamusta! Myös kissoja on manklattu, syöty kunnollinen aamupala ja katsottu aamutv:tä. Olympialaisten takia alueuutisia ei tule uusintana aamulla, joten ohjelmatarjonta alkaa olla ohuenlaista ja antanee sysäyksen laittaa TV kiinni ja lähteä töihin.

Das on syönyt koko talven tosi hyvin. Painoa on kertynyt jo yli 10 kiloa, mikä on tosi hyvin ja kilon enemmän kuin kesäaikaan. Joku luonnollinen katto taitaa tulla vastaan, sillä neiti on nirpistellyt sujuvasti jo viikon ajan. Kun ruokakupin laskee lattialle niin Das käy vain haistamassa sitä ja menee omaan koppaansa. Eilen ja tänään minä sitten hellyin ja kuorrutin ruoan juustoraasteella. Sinne meni koko kupillinen! Syömisen aloittaminen on se juttu.
--
Kotiin tullessa vastassa oli taas pomppiva irhihirvi. Das hymyili valkoiset etuhampaat loistaen. Pusuja! Pusuja! Pusuja!

Sunnuntaina pikavisiitti Hämeenlinnaan

Ajelimme illalla Hämeenlinnaan tapaamaan länderi Tottia (Jettildan Aivaneka). Koirilla sujui aivan loistavasti ja ne leikkivät niin, että matot olivat ihan rutussa! Kyllä uroksen luonteella on paljon merkitystä tuossa kommunikoinnissa, mutta selvästi ikä ja kokemus vaikuttaa uroksen varmuuteen.

Voihan kakka - agilityä Kirkkiksella

Lauantai alkoi aamulla Kirkkonummella Masalan kuplan kisoilla, joissa vaihteeksi medit aloittivat kisat. Kerrankin minikolmoset saivat nukkua vähän pidempään! Hallissa oli lämmin, mutta ulkona vihmoi jäätävä tuuli ja -23 pakkasta. Neiti suostui kävelemään noin 50 metriä vapaana, mutta sitten alkoi kantapäillä hiihtely ja olikin jo 2 jalkaa pois pelistä ja muutenkin kovin kurja olla. Ei toivoakaan aamukakkiksesta tuolla menolla...

Käytiin kokeilemassa kolme kertaa ja välissä lämmiteltiin hallissa, mutta en onnistunut saamaan Dasia unohtamaan hyistä keliä. Kakka ei ollut hänellä ensimmäisenä mielessä vaan pois pääseminen, edes vakavasti otettavaa maan haistelua ja pompahtelua, saati pyörimistä ei aloitettu kertaakaan. Aamukakkis likistettiin sitten ensimmäisen radan 4. viimeisellä esteellä eli putken sisään. Voi sitä nolouden määrää, molemmilla. Hylkäys se sitten oli vaikka oli ollut 0 siihen saakka.

Ainoa hyvä asia oli, että maha ei ollut löysällä kuten ei yleensäkään ole. Eikä tarvinnut enää tarpoa jäätävässä tuulessa. Jälkeenpäin voi jossitella, että olisi pitänyt pakata tossut mukaan. Niillä saa mukavasti lenkkiin pituutta ilman koipien nostelua. Ei me tossuja yleensä käytetä, mutta yli -20 keleillä ovat tarpeen tai ainakin helpottavat elämää.

Seuraava rata alkoi hyvin, mutta ennen keppejä olleilla 2 hypyllä tein suunnitellun valssin sijasta persjätön sillä seurauksella, että rima tippui. Jossain kohtaa rata sitten meni hyllyksi kun paras terä ohjauksesta katosi. Viimeinen rata meni myös hyllyksi, sillä tuplanollan karkaaminen vaikutti ohjaukseeni. Päivän saaliina siis 3 hylkäystä, että ei voi leveillä.

Kisojen jälkeen suuntasimme Nummelaan katsomaan yhtä isäehdokasta, Totoroa (Kipazin Mentha Gracilis). Jazzmo F-pentueen Totoa (Fender) kävimme tapaamassa viime viikolla. Molempien poikien kanssa Das tulee hyvin toimeen, mutta urosten käyttäytymisessä näkyy nuori ikä ja kokemattomuuden tuoma lievä epävarmuus - mitä tämän pakkauksen kanssa pitäisi tehdä?!

Urosvalinta on prosessissa ja kesken. Muutama viikko sitten kävimme tapaamassa Topia (Demians Breunor), jonka kanssa Das tuli mainiosti toimeen. Jazzmo F:n Taavin (Forte) olen nähnyt Vermon raveissa n. vuosi sitten, mukava koira sekin. Jos mieleesi tulee joku koira, jota kannattaisi mielestäsi harkita niin vinkkaa, ettei vahingossa käy niin, että joku sopiva jää harkitsematta kun kukaan ei vaan ole hoksannut!

Suunnitteilla pentuja

Dasille suunnitellaan pentuja seuraavasta juoksusta. Juoksua odotetaan helmi-maaliskuussa.

Blogi perustettu

Vannoin, etten ikinä perusta blogia, en joogaa enkä golfaa. No, syön nyt sanani, blogin osalta.