Astuminen ei lukuisista yrityksistä huolimatta onnistunut paremmin seuraavinakaan pääsiäisen päivinä. Lauantaina 18. juoksupäivänä oli menoa ja tekemisenmeininkiä, mutta ei nalkkia. Dasia teki vähän kipeää ja Arttu oli herrasmies. Arttua ei voi kuitenkaan yrityksen puutteesta syyttää. Tärppipäivät alkoivat olla ohi sunnuntaina 19. juoksupäivänä, koska Das antoi jo hatkoja Artulle.
No, ehkä en nyt kuitenkaan vielä heitä kirvestä kaivoon. Katsotaan muuttuuko Dasin käytös ja onko se tullut kantavaksi. Neljän viikon päästä menemme joka tapauksessa ultraan. Eli pidetään vielä peukkuja!
Ei ole niin kovin helppoa tuo astuttaminen. Paljon tuli kuitenkin viikon aikana opittua ja kokemusta kerättyä. Tästä kaikesta on varmasti apua ja hyötyä tulevaisuudessa.
